Koeajoja
Triumph Tiger 950cc
Koeajaja: 170cm, oma ajokki 1100cc Moto Guzzi Jackal
Luonnehtisin "Tiikeriä" herrasmiesmaasturiksi, ts pyörä on ulkoiselta olemukseltaan ja tyyliltään jotakin matkapyörän ja maasturin väliltä (tehtaan oma luokitus on "touring"). Pyörä on melko matala, koeajajan päkiät ylsivät maahan. Maavara on silti hyvinkin reilu, tosin ei sillä Päitsyä ajettaisi.
Ajoasento oli pyörässä melko hyvä. Puutteeksi voi laskea liian lähellä satulaa olevat jalkatapit joiden vuoksi jalat ovat jatkuvasti melko tiukalla taivutuksella. Tällä pyörällä ei ajettaisi pitkiä pätkiä ilman taukoja eikä sitä voi kovin pitkälle henkilölle suositella. Vaihdepoljin oli suunniteltu ja suunnattu isokenkäisemmälle, nro 40 bootsilla ei meinannut ylettää vaihtamaan ottamatta jalkaa tapilta. Jalkajarrun sijainti oli myös aavistuksen liian kauakana, sitä joutui kurottamaan.
Pyörä ei ole liian kyykkä joten kuskin painoa ei tarvinnut kannatella käsien päällä. Kahvasuojukset olivat ihan mukava juttu, tosin lämpöisenä kesäiltana niitä ei juuri huomannut. Pleksi oli joko liian pieni tai väärin suunnattu, kuskin päähän iskeytyi ajoviima melko pahasti erityisesti n. 80km/h vauhdissa (eli siinä Suomen teillä yleisimmässä nopeudessa).
Pyörä oli miellyttävän vakaa ajettava. Pienellä sorapätkällä se toimi erittäin mukavasti. Kaasu ei ollut liian herkkä joten tasainen kosketus oli helppo säilyttää. Korkea painopiste tuotti alkuun hieman sydämentykytystä, vastaohjauksessa pyörä reagoi voimakkaasti tietyn kulman alapuolelle kallistuttuaan. Kuskin totuttua tähän tuntui painopisteen tuoma kallistusapu ihan mukavalle.
Pyörä kiihtyi sopivasti ja sen kanssa oli äkkijarrutuskin melko helppoa. Hiljainen käyntiääni vain pelästytti nopeassa jarrutuksessa; mahtoiko kone sammua. Jarrutuksen jälkeinen kiihdytys pari pykälää liian suurella vaihteella onnistui kohtuullisesti, oikeassa vaaratilanteessa se olisi oletettavasti riittänyt.
Hankalaa oli sivujalan tuki joka oli liian korkea. Pyörä piti veivata kaltevalle maalla pysäköitäessä sopivaan kulmaan jotta melko pystyyn sivujalallaan jäävä pyörä ei kaatuisi ylipuolelle. Painopiste ja pyörän korkeus hankaloittivat käsittelyä seistessä ja peruuttaessa. Perinaiselliset "iiik, tytöt, tulkaa jeesaamaan, mä kaadun just jollei joku auta" ja "miten tätä rakkinetta peruutetaan" -huudot tulivat tarpeeseen koeajon loppuessa ;-)
Pari senttiä matalampana ja pari senttiä alemmilla jalkatapeilla sekä oikeaan asentoon sijoitetuilla polkimilla tästä saisi sangen mukavan maastoilukaverin jonka kanssa siirtymätaipaleet maantielläkin sujuisivat hyvin. Kaupunkiajoon en tätä pyörää valitsisi. Hinta vaikutti laatuun nähden korkealta.
Triumph Daytona 955i
KX-Centerin koeajoiltana 22.5 huomio kiinnittyi heti tähän kirkkaan keltaisena loistavaan kaunottareen (niin, ovatkos pyörät feminiinejä?). Koska paikalla ei ollut tungosta, niin ei kun pyörän selkään.
Ensivaikutelmana pyörä tuntui hivenen korkealta ja "yläetupainoiselta", vaikutelma hävisi heti liikkeelle lähdettyä. Hallintalaitteet aivan tutunoloisia ja kaikki tuntui toimivan moitteettomasti. Pyörä oli ketterä käsitellä ja vastasi hyvin kiitettävästi kaasukahvan vääntöön. Jarruissa ei moitteen sanaa ja vaihteistokin pelasi juuri kuten pitääkin. Eniten tuntui huomiota herättävän hulppeahkot imuäänet, joita myös miespuoliset kokeilijat ovat kehuneet. Ajoasento oli sopivan kyykky, olematta kuitenkaan äärimmäinen. Verrattuna cattiin, jolla olen tottunut ajamaan, antoi daytona paremman tuen tankista, eikä ajoviima tuntunut yhtä voimakkaana. Kaikenkaikkiaan oivallinen pyörä, varsinkin jos olisi mittaa muutama sentti enempi. Olen nafti 170 senttinen ja haluan, että saan koko jalan maahan, mikä ei ihan onnistunut daytonalla. Jos haluaa kyykyn, jossa on voimaa ja ajomukavuutta sopivassa suhteessa, ei day! tona ole yhtään hullumpi vaihtoehto.
