Pohjanmaan retki 17.-19.8.2001
Taustaa
Kortti on ollut taskussa tätä kirjoittaessani neljä viikkoa, retkelle lähtiessäni kolme, eli veres tapaus, ja hinku maantielle kova, haluan ehtiä tänä kesänä käymään pidemmällä kuin kesämökillä, nyt kun kerran on "Tipu" jonka kanssa räpytellä (Tipu on vm. -88 Suzuki Savage 650, väriltään kanarialintukoiras, likaisena naaras). Pietarsaareenkin on hauska lähteä, keväällä viimeksi kävin siellä, Tipun noutamassa, silloin pikaisesti totesin Pietarsaaren olevan kaunis kaupunki.
Pe 17.8.2001
Ensimmäinen etappi: Mia ja Motoguzzi tulivat minut Tammelan Nesteeltä hakemaan Teivon Nesteelle.
Rantatiellä matelimme perjantairuuhkassa, kaupungin asujaimisto oli pättänyt evakuoida perheensä Ikaalisiin viikonlopuksi. Epämotoristit näkyivät käyttävän kolmatta kaistaa autojonojen välissä päästäkseen maaseudun rauhaan ennen muita.
Saapuessamme Teivon Nesteelle hiukan ennen viittä, sinne olivat jo saapuneet Sirpa ja Leena.
Neljään naispyörään sitten suunnistimme kohti pohjoista. Sää oli selkeä, aurinko paistoi, mitä nyt tuuli joka suunnalta, mutta kaikkeen tottuu, tuumin. Tuulesta sain sitten "nauttia" riittämiin tällä reissulla.
Tauko Parkanossa sujui kahvin ja sämpylän ynnä veren sokeripitoisuutta parantavien namujen merkeissä. Joukossamme Leena paljastui PepsiMax addiktiksi. Erilaiset tanssiharrastukset tanhuista steppailuun selvitettiin. Tankki täyteen, lämmintä vaatetta päälle ja taas matkaan!
Yövyimme Seinäjoella Sokos-hotelli Lakeudessa, sain huonekavereikseni Leenan ja Turusta saapuneen nuhaisen Katin. Margit ja kyytiläisensä Tiina saapuivat meidän jo aloitellessamme ravintolassa syömistämme. Olin suunnitellut S-joen yöelämään tutustumista, mutta ulkona vietetty päivä, ruoka ja KVW tekivät tehtävänsä, jäi yöelämä toteaminen seuraavaan kertaan, kun sopivaa baaria ei heti löytynyt.
La 18.8.2001
Seinäjoelta pääsimme liikkeelle varhain aamu kymmeneltä. Suuntana Pietarsaari.
Tuulista. (Eipähän sada, ajattelin, nopeasti ja hiljaa, etteivät sateet kuule). Kahvittelimme ja tankkasimme Ala-Härmän Essolla.
Tapasimme Tainan, Nonnan, Einin ja Tainan Pietarsaaren kirkon vieressä. Tietysti olimme ensin eri puolilla kirkkoa... luonnollista, niinkin monta blondia matkassa...
Hieman eriäviä mielipiteitä esiintyi edellisiltana Pietarsaaren moottoripyöräsalongin sijainnista; onko se ennen vai jälkeen kaupungin vai keskustassa? Löysimme paikan sitten helposti, klo 12 ja aikataulussa saapastelimme museoon sisälle menneen maailman moottoripyöriä hämmästelemään. Muista näytteillä olleista erikoisuuksista mieleen jäi rinnakkais-tandem polkupyörä. Hanurimusiikin saattelemana lopetimme kierroksen.
Naisenryöstö:
Oppaallamme oli hieno vanha veivattava T-Ford, jolla hän kyyditsi Katin pyörillemme tai aluksi niiden ohi niin että huolestuimme jo saammeko neitiä lainkaan takaisin.
Jatkoimme tuulen tuivertaessa matkaa kohti Ylivieskaa, missä Anna-Maija ja Kirsti odottivat meitä aterian kera. Ruoka oli erinomaista, ja jälkiruoka suussasulavaa piirakkaa, kiitos kokeille! Välillä pakenin yleistä hälinää ja keskustelua pihalle, alkaa väsyttämään ensikertalaisena näinkin pitkän ajon jälkeen.
Margit ja Tiina jatkoivat Ylivieskasta matkaansa eri suuntaan hirvettömien toivottelujen saattelemina. Me muut sulattelimme aterioita vielä jonkun aikaa, sitten suuntasimme Kalajoelle.
Kalajoella majoituimme Sirpan ja ystävällisen naapurinsa lainaamalle mökille (Täytyy sanoa että ihmeen hyvät välit naapureiden kesken, vieläköhän vierailumme jälkeen? Vaikka emme me sentään leppiä vihtoina...) Ilta sujui mukavasti saunomisen, makkaranpaiston ja yleisen kälätyksen merkeissä. Valppaana motoristin alkuna pidin korvat auki oppiakseni konkareiden kokemuksista, ettei kaikkea tarvitsisi kantapään kautta opetella.
Toivomuksia naismoottoripyöräilijöiden jumalille: kiharrin/hiustenkuivaaja moottoripyörien vakiovarusteeksi! Joku voisi myös kehittää hiuslakan joka säilyttää kampauksen kimmoisana kypärän alla, tai kypärän, joka ei latista kampausta!
Säätiedotuksessa luvattiin voimakasta tuulta seuraavaksi päiväksi.
Su 19.8.2001
Aamu alkoi raikkaalla tuulella. Kotia kohti lähdimme n. klo 11:30 vertailtuamme ensin kaikkien tööttiäänet. Tipun kohdalla parempi ilmaus tosin on mööttäily. Vielä kävimme katsomassa hiekkarannat. Tuuli ei ollut (vielä) puhaltanut aivan kaikkea hiekkaa pois rannalta.
Edelleen tuulista, muuten kirkas ilma, Maakalla (saari Kalajoen edustalla n. 18 km mantereelta) erottui selvästi.
Tainan jätimme Kannuksessa kotiinsa.
Ensimmäinen pysähdys n. 100 km Kaustisten Nesteellä. Ranteet kipeinä pyysin että jos vähän useammin pitäisimme taukoja.
Lepohetki Evijärvellä , Katikin ehti kessulle! Sitten eteenpäin, Ähtäriin syömään. Alajärvi-Ähtäri välillä ajelimme kivaa mutkatietä, jossa tosin oli epämääräiset viitat mutkiin, välillä jyrkät mutkat oli merkitty, välillä ei ja välillä merkit olivat turhaan. Aloitteleva motoristi oli saada hermokohtauksen perässään roikkuvasta autoilijasta, jolle turvaväli oli tuntematon käsite.
Ähtärissä söimme lounaan ja hyvästelimme Einin, joka jatkoi matkaansa kotiinsa Kurikkaan matkaeväänään Mian ohje: aja vain niin lujaa, että suojelusenkelisi pysyy perässä!
Vaskiveden 1st huoltoasemalla väsyneenä kiukuttelin tankatessani, vihaan tankkiautomaatteja, varsinkin, kun osoittautuu että ne eivät välttämättä olekaan automaaatteja... Viimeiset 70 km edessä. Jätskitikut silmiin ja menoksi, mistään ajonautinnosta en sano enää ikinä mitään, vannoin mielessäni. Tämä on kamalaa, toivottavasti ei tule susia, jääkarhuja, oravia tai yhtikäs mitään eläviä tiellä vastaan, autoilijat pysykööt loitolla, en jaksa, pakko jaksaa, aja, aja...
Ylöjärven kohdalla tutut maisemat antoivat voimaa; ehkä sittenkin pääsen elävänä kotiin saakka.
Kello 19:02 olin autohallissa purkamassa pyörää, joten Mian arviot saapumisajasta pitivät paikkaansa. Kati jatkoi vielä Turkuun, ihmettelin millä voimilla... ilmeisesti tottumus kysymys.
Terveisiä kaikille osallistuneille, niillekin joiden nimiä en muista, ja joita en ehkä nimeltä maininnut jutussani. Näin jälkeen päin muisteltuna retki oli hauska ja opettavainen kokemus, helsinkiläisten osanoton olemattomuus vain ihmetytti.
Toivottavasti tulevaisuudessa onnistutaan järjestämään vastaavia kokoontumisajoja, se kun on hyväksi niin naismotoristin raadolle kuin hönkäyksellekin!
Marru + Tipu
